Vanha hapannaama

Kävin tänään tallilla vain pikaisesti. Vilu oli tarhassa syömässä heiniä kun tulin, ja käveli korvat luimussa portille minua vastaan. Sanoin sille ettei tarvitse luimistella, koska en ollut ehtinyt edes kutsua heppaa luokseni, vaan ihan itse se ruokailunsa keskeytti. Kerran Vilu uhkasi näykkäistä, mutta lauhtui kun laitoin sille riimun päähän.

Emme päässeet kentälle, koska siellä oli jo yksi ratsukko, joten lähdimme kävelylle peltotielle tallin viereen. Vilulla oli vain riimu ja naru, ja se kulki kauniisti perässäni tai sivullani, välillä yritti ohitella. Vilu halusi hiukan seikkailla, joten poikkesimme peltotieltä sivuun metsään ja kallioille. Emme tehneet kuin pienen lenkin, ja palasimme nopeasti takaisin. Vilu popsotti vadelmanversoja ja muita talventörröttäjiä.

Kenttä oli vapautunut, joten vein Vilun irtojuoksutettavaksi. Ensin Vilun piti saada haistella aidan yli Rapen kanssa. Annoin poikien rauhassa nuuhkia toisiaan. Rapella oli uusi riimu, ja pelkäsin hiukan että Vilu rikkoisi sen, mutta jätkät osasivat leikkiä ihan kauniisti. Kun aloin irtojuoksuttaa Vilua, se oli aluksi ihan tönkkö ja epäpuhdas, ja arvasin mistä irvistely tarhassakin oli johtunut; ponilla oli eilisen jäljiltä lihakset ihan jumissa, joten onkos sitten ihme jos harmittaa? Pistin villahousun liikkeelle, rauhallista ravia molempiin suuntiin, pari kierrosta räväkkää laukkaa niin että vauhtia alkoi löytyä, ja sitten taas tasaista ravia. Vilu kulki kauniilla ympyrällä ja totteli kuin ihmisen mieli käskyjäni "käynti", "ravi!", "laukka!" ja "suunta", mikä tarkoittaa että pitää vaihtaa kulkusuuntaa. On se sitten fiksu=)

Lopuksi kävimme kentän toisessa päässä ihmettelemässä lumivalleja. Vilu söi pajunoksia kädestäni, ja oli rennon ja rauhallisen oloinen. Palautin ponin tarhaan, ja annoin sille vielä leivän kiitokseksi=)