Sovinto

Tuon taistelun kävimme Runebergin päivänä, ja sen jälkeen "olimme riidoissa" tähän päivään asti. En oikein ehtinyt käydä tallilla, ja oli motivaatiokin hukassa, kun edellisenä päivänä se oli irtojuoksutuksessa iskenyt minua kuonolla nenään niin että sattui kamalasti ja illalla nenäni oli punainen ja turpea, ja seuraavana päivänä yritti ryöstää maastossa kuin päätön kana.

Tänään kuitenkin menin tallille ja Vilu oli ihan kiva. Se oli rauhallinen kun laitoin sitä kuntoon, ja melko kiva ratsastaakin. Edelleen tirisi intoa kiitää, liitää eteen, mutta kuunteli jopa ja pysyi käsissä. Oli hirveä jäätikkökeli, joten en voinut antaa Vilun liihotella, ravasimme kuitenkin jonkun verran alkumatkasta, ja loppumatkan etenimme käyntiä. Teimme taas pitemmän lenkin Sääjärventietä. Takaisin palatessamme tallin toinen kuuma seniorisuokki Koisti ylitti tien jota kuljimme, ja Vilu oli hypätä villahousuistaan. Sen mielestä meidän olisi pitänyt baanattaa täysillä Koistin perään ja ehkä ohikin, mutta kapteeni käski etenemään toista tietä... Vilu yritti kovasti riistäytyä raviin kaiken aikaa, joten pysäytin sen. Se seisoi hetken, nytkähti liikkeelle, pysäytin ja sama toistui monen monta kertaa. Seilasimme tien laidalta laidalle, mutta tein selväksi ettemme etene ennen kuin minulle sopii. Pari minuuttia siinä meni, mutta Vilu jopa tajusi, ja pääsimme jatkamaan käynnissä. Se oli erittäin miellyttävää. Satula tosin oli taas ehtinyt valua eteen ja alas. Vilu käveli siksakkia tien sivulta toiselle, ja yritti kaikin tavoin kertoa, että aurinkoisena talvipäivänä hevosten kuuluu hypätä ojan yli ja laukata lumisilla sänkipelloilla niin että karva kihartuu. Täällä ei saa pelloilla ratsastaa(hämäläiset on pihejä sänkkäreistään), joten en voinut antaa ponin toteuttaa visioitaan=/ Vaikka olishan se ollut kivaa!

Pyörätien alussa tulin alas selästä, jotta voisin potkia alkumatkasta syntyneet lantakasat ojaan, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Vilu kävi hirveän kuumana. Se yritti rynniä ohitseni, ei sentään ylitseni, tuhisi, louskutti leukojaan, puhahteli, tanssi ja sinkoili. Oli erittäin vaikea taluttaa niin kuumaa pientä hevosta, yrittää pysyä pystyssä ja hevosen rinnalla moukkuraisella jäätikköpyörätiellä ja vielä hymyillä vastaantulijoille!

Taistelu...

Vilulla oli aamulla kengitys. Hain sen tarhasta talliin kengitettäväksi, ja se panikoi yksin tallissa oloa. Ei ole parka tottunut talliin, kun kerran yleensä asuu ulkotallissa Hampparin kanssa. Vilu kakki viisi kertaa sen kolmen vartin aikana, mitä kenkääminen kesti. O_o

Kengityksen jälkeen lähdin Vilun kanssa maastoon, mutta se oli ihan ääliö siellä. Yritti vaan singahdella ties mihin ja lähinnä täysillä eteen. Kävellä ei voinut, oli pakko tikuttaa raville, ja jos päästin ravaamaan, Vilu puski laukalla ja yritti riistäytyä käsistä. Jossain vaiheessa poltin hihani koko höyrypäisen otuksen kanssa, revin sitä suusta ja hakkasin raipalla omaa jalkaani. Erittäin epäurheilijamaista käytöstä. Hävetti jo silloin, mutta niin paljon olin niellyt, etten enää voinut niellä. Hevonen meni vähän lukkoon, mutta yritti silti kaiken aikaa tikuttaa käynnistä raviin, ravista laukkaan ja laukasta kiitoon. Teimme tavallista pidemmän lenkin, ja Vilu oli niin hikinen että tippui vettä. Satula oli myös ärsyttävä, liukui eteen ja painui alas niin että alkoi ottaa selkärankaan kiinni. Kihisin huonoa tuulta hevosen ja satulan takia, ja olin kaikkea muuta kuin virkistynyt ratsastuksen jälkeen. Tuplaloimitin hevosen, joka oli kylmän välinpitämättömän oloinen, loukkaantunut huonosta käytöksestäni, ja palautin tarhaan.

Illalla kävin ottamassa Vilun sisään ja riisumassa siltä loimet. Ei lämpimiä tunteita kummankaan puolelta. =/

Vanha hapannaama

Kävin tänään tallilla vain pikaisesti. Vilu oli tarhassa syömässä heiniä kun tulin, ja käveli korvat luimussa portille minua vastaan. Sanoin sille ettei tarvitse luimistella, koska en ollut ehtinyt edes kutsua heppaa luokseni, vaan ihan itse se ruokailunsa keskeytti. Kerran Vilu uhkasi näykkäistä, mutta lauhtui kun laitoin sille riimun päähän.

Emme päässeet kentälle, koska siellä oli jo yksi ratsukko, joten lähdimme kävelylle peltotielle tallin viereen. Vilulla oli vain riimu ja naru, ja se kulki kauniisti perässäni tai sivullani, välillä yritti ohitella. Vilu halusi hiukan seikkailla, joten poikkesimme peltotieltä sivuun metsään ja kallioille. Emme tehneet kuin pienen lenkin, ja palasimme nopeasti takaisin. Vilu popsotti vadelmanversoja ja muita talventörröttäjiä.

Kenttä oli vapautunut, joten vein Vilun irtojuoksutettavaksi. Ensin Vilun piti saada haistella aidan yli Rapen kanssa. Annoin poikien rauhassa nuuhkia toisiaan. Rapella oli uusi riimu, ja pelkäsin hiukan että Vilu rikkoisi sen, mutta jätkät osasivat leikkiä ihan kauniisti. Kun aloin irtojuoksuttaa Vilua, se oli aluksi ihan tönkkö ja epäpuhdas, ja arvasin mistä irvistely tarhassakin oli johtunut; ponilla oli eilisen jäljiltä lihakset ihan jumissa, joten onkos sitten ihme jos harmittaa? Pistin villahousun liikkeelle, rauhallista ravia molempiin suuntiin, pari kierrosta räväkkää laukkaa niin että vauhtia alkoi löytyä, ja sitten taas tasaista ravia. Vilu kulki kauniilla ympyrällä ja totteli kuin ihmisen mieli käskyjäni "käynti", "ravi!", "laukka!" ja "suunta", mikä tarkoittaa että pitää vaihtaa kulkusuuntaa. On se sitten fiksu=)

Lopuksi kävimme kentän toisessa päässä ihmettelemässä lumivalleja. Vilu söi pajunoksia kädestäni, ja oli rennon ja rauhallisen oloinen. Palautin ponin tarhaan, ja annoin sille vielä leivän kiitokseksi=)

Kuumaverinen kylmäverinen

En tiedä mistä mahtoi johtua, mutta Vilu oli ihan hurjana tänään. Hain sen tarhasta ja huomasin heti, että virtaa oli enemmän kuin yleensä. Talutin ponin suoraan kentälle irtojuoksutettavaksi, ja se ökkyröi jo kentän portilla. Vapaaksi päästyään se baanatti hillittömästi ympäri kenttää, pukitteli, tuhisi, pörhelsi pää pystyssä ja esitti ihan mahdottoman komeaa. Rauhoittui kuitenkin pian. Tallinomistaja sanoi että Vilu oli ollut aamullakin ihan mahdoton, jyrännyt ja luimuillut.

Ratsastaessa Vilu jatkoi vauhdikasta menoa. Kävimme järven jäällä, ja Vilu kuumeni siellä kun jää vähän räksähteli. Emme viipyneet kuin hetken, vaan lähdimme takaisin kotiinpäin, mutta Vilu ei enää malttanut kävellä vaan puski koko ajan raviin. Pidätin, pysäytin, peruututin ja päästin käyntiin noin 20 kertaa ennen kuin poni rauhoittui.

Vilulla oli loppuun asti niin paljon virtaa, että tallilla kävin vielä kentällä ratsastamassa ravia ja vähän laukkaa, ettei jää mielikuva voi vaan riehua. Poni asettui nopeasti ruotuun, ratsastimme puomeja ja pujottelimme törppöjä. Vilmakin kokeili laukata Vilulla, ja kehui uutta satulaa(ja Vilua).

Heviratsastuksen jälkeen hevonen oli vihdoin väsytetty ja paremmalla päällä. Se höristeli korviaan eikä ollut enää yhtään hapan. Vein hepan tarhaan syömään heiniään villainen hiittiloimi niskassaan, ja Vilu jopa tuli heinäkasalta perässäni portille korvat hörössä jutustelemaan. Ehkä sillä vaan oli ollut ihan liikaa virtaa=)

Vilu saa oman blogin!

Hevosen täyttäessä 23v. kuluvana vuonna on korkea aika kirjata sen metkuilut laajan yleisön luettavaksi. Itseäni kyseinen hepo hämmästyttää lähes joka päivä, vaikka olen tuntenut sen jo reilusti yli 15 vuotta. Määritelmä "23v. suomenhevosruuna" kuulostaa lempeältä lerppahuuliselta papparaiselta, mutta Vilu on edelleen tulta ja tappuraa. Siinä sen viehätys juuri piileekin. Koskaan ei voi olla varma, millä päällä arvon herra on, onko ohi ajava auto aivan arkipäiväistä vai todellakin syy singota pakolaukkaan?

Eilen olin Vilun kanssa maastossa uudella, joustorunkoisella satulalla. Vilu säikähti pakkasessa halkeavan puun paukahdusta ja heitti käynnistä mahtavan pukin selkä pyöreänä. Joustava satula myötäili hienosti sen liikettä. Jatkoimme käynnissä, mutta huomasin että Vilulla oli hieman mietteliäs ilme. Se selvästi mietti, että voiko satula todella antaa niin hyvin periksi pukittaessa. Etenimme kymmenisen metriä, kun Vilu vinkaisi ja heitti uuden pukin käynnistä, sitten noin kolme askelta käyntiä ja vielä vinkaus ja kolmas pukki! Hevonen oli testannut satulan pukitusominaisuudet. Matka jatkui edelleen käynnissä eikä uusia pukkeja enää tullut. En voinut kun nauraa hassulle käytökselle!